Työelämälle Y-sukupolvi on suuri haaste. Y-sukupolvelle on useita määritelmiä, mutta yleensä käsitteellä tarkoitetaan 1980- ja 1990-luvuilla syntyneitä, jotka ovat juuri astuneet tai lähivuosina astumassa työelämään. He eivät halua rakentaa elämäänsä uran varaan. Edeltäjistään nämä nuoret eroavat, koska heidän elämänsä on ollut lapsuudesta asti taloudellisesti turvattua. Siksi he uskaltavat vaatia työltään mielekkyyttä ja merkityksellisyyttä. Pelkkä toimeentulo ei riitä. Toisaalta tämä sukupolvi eli lapsuuttaan viime vuosisadan lopun lama-aikaan. Nuoret eivät halua sitoutua työnantajaansa, koska tietävät, ettei työnantajakaan sitoudu heihin.
Vaikka Y-sukupolvelle tyypillistä on heikko sitoutuminen työnantajaan asennetutkimukset osoittavat, että Y-sukupolvi on kuitenkin aiempaa yhteisöllisempää. Käytännössä tämä näkyy esimerkiksi internetissä, johon nuoret tuottavat sisältöä ilmaiseksi. Palkkioksi he nauttivat verkostonsa arvostusta. Tämä sukupolvi on aiempia sukupolvia heterogeenisempi. Brittiläinen näytelmäkirjailija Mark Ravehill väittää, ettei nykynuorisoa saa enää mikään muu syttymään kuin shoppailu ja naiminen. Toisaalta moni kyseenalaistaa nykyisen kulutussirkuksen ja tekee projekteja saamatta rahaa. Luovuus on heille jo arvo sinänsä.
Työkulttuuri elää jo muutoksessa. Ei tehokas työntekijä ole se joka tekee eniten tunteja, vaan se joka tekee loistavaa suoritusta mahdollisimman pienellä vaivalla tai ainakin pienellä tuntimäärällä. Vielä työkulttuuri on vaihdannaistaloutta aika mielessä. Uskon, että tulevaisuudessa maksetaan yhä enemmän tuloksista. Sisäisen yrittäjyyden merkitys kasvaa siis työyhteisöissä, mutta samalla myös hyvän johtajuuden. Hyvä johtaja osaa tukea luovuuden toteutumiseen. Hyvä johtaja osaa tunnistaa uupuneisuuden työyhteisössä ja ohjata hakemaan apua. Vielä parempaa on, jos uupumus osataan tunnistaa ja ennaltaehkäistä työyhteisössä.